Hannu Holttinen liittyi Järvenpään Metsänkävijöihin vuonna 2017. Hyväntuulisten ihmisten harrastus imaisi mukaansa nopeasti, ja viidessä vuodessa hän on ehtinyt kokeilla jo lukuisia erilaisia rooleja lasten johtamisesta tapahtumien järjestämiseen ja yhdistyshallintoon.
Pingottaminen ei kuulu partioon.
”Olin aiemmin ollut satunnaisesti omien lasten partioretkien avustajana ja kyytiapuna. Minua kysyttiin mukaan avuksi lasten ryhmään eräällä kevätretkellä. Ajattelin että käyn muutaman kerran tutustumassa porukkaan. Tässä kävi sitten niin, että taisin olla kaikissa kokouksissa mukana!” muistelee Hannu.
”Olen toiminut sudenpenturyhmän johtajana neljä vuotta ja seikkailijoiden kanssa reilun vuoden. Lisäksi olen ehtinyt olemaan jäsenenä lippukuntamme hallituksessa, leireillä tekijätiimissä ja lippukunnan kesäleirin johtajanakin kertaalleen. ’Piirin tyyppinä’ olen pariin kertaan ollut, tekemässä tapahtumia ja kouluttajana. ’Piirin tyyppi’ on lippukuntamme sisäpiirivitsi: kun joku on tekemässä partiopiirin vapaaehtoisena jotain niin hän on piirin tyyppi ja siis iso Guru,” Hannu vitsailee.
Jotakin jokaiselle
”Partiohan sopii mielestäni kaikille, tässä harrastuksessa voi tehdä niin monenlaisia asioita että kyllä jokaiselle jotain löytyy. Erähenkisille Suomessa riittää samoiltavaa, muuten ulkona puuhailijoille rakentelua vaikka leireillä. Kokousten ohjaamista lapsille tai nuorten kanssa toimimista — nuorille aikuinen voi tarjota ihan omanlaista tukea. Halutessaan voi vaikka keskittyä hallitus- tai organisaatiotoimintaan, ” Hannu listaa.
Ennen partioon mukaantuloa saatu positiivinen kuva harrastuksesta on osoittautunut paikkaansapitäväksi.
”Partio oli minulle tuttu jo aiemmin, vaimoni on ollut partiossa ja hänen kauttaan itselläni oli jo ennen omia lapsia useita partiossa olleita kavereita. Partiolaisilla tuntui olevan aina joku touhu ja tohina käynnissä — hyväntuulisia ihmisiä tekemässä erilaisia asioita. Mielikuva on vain vahvistunut, hyvällä mielellä tehdään ja kaikilla on kivaa. Pingottaminen ei kuulu partioon.”
