Sofia Koivumäki kertoo harjoittelustaan Uudenmaan Partiopiirillä. Kuuden viikon harjoittelu alkaa olemaan pikkuhiljaa ohi.
Kuuteen viikkoon on mahtunut paljon uusia ja erilaisia työtehtäviä, oppeja ja ajatuksia. Tullessani harjoitteluun ilman aiempaa partiotaustaa, olin hyvin jännittynyt siitä, että osaanko toimia oikein ja sopeudunko paikkaan. Pian sain kuitenkin huomata, ettei haitannut ollenkaan, etten ollut aiemmin partiomaailmaan tutustunut. Minut otettiin mukavasti vastaan ja alusta saakka oli turvallinen olo tehdä ja tarvittaessa kysyä.
Opin paljon tutkinnon osaani liittyen, joka oli vapaaehtois- ja järjestötoiminnan ohjaaminen. Sain hyvän käsityksen siitä, mitä työ järjestöissä ja vapaaehtoisten parissa voi olla. Vaikka elämää ohjaileva koronavirus pakotti tekemään työtä etänä, koen saaneeni tästä paljon enemmän, kuin mistään aiemmasta harjoittelusta. Opintojeni kannalta hyödyllisten asioiden lisäksi olen oppinut valtavasti asioita, joita voi ammentaa ihan mihin vain elämän osa-alueeseen. Esimerkkinä vaikka avoimuus, sillä aiemmin olen kokenut, että hankalissa tilanteissa kuuluu vain pusertaa eteenpäin. Harjoittelu kuitenkin opetti, että on hyvä kertoa hankaluuksista, pyytää apua ja tehdä yhdessä.
Aiemmin olen mieltänyt partion kaikki mukaan ottavana luontoharrastuksena. Nyt olen saanut omin silmin nähdä, kuinka laajasta harrastuksesta on kyse. Lämmin ilmapiiri, johon kaikki ovat tervetulleita on kuitenkin pitänyt paikkaansa ja vielä vähän enemmän. Hieman tuntuu haikealle, että harjoittelu päättyy, mutta ei tämä ehkä jää tähän. Vähän pyörii päässä ajatus liittyä mukaan toimintaan, ehkä sitten kun on enemmän aikaa. Sitä odotellessa.
Kiitos Uudenmaan Partiopiiri, että sain tulla harjoitteluun.
