Uusimaalaiset Nestori Mäntysaari (Sipoon Hukat) ja Matti “Masa” Sippola (Kantvikin Tulentekijät) viettivät kesästään kuukauden Sveitsissä Explorer Belt (EB) -partiomatkalla. EB on yllätyksiä, itsensä ylittämistä sekä tutustumista uuteen kulttuuriin, mutta miten kokemus matkasta eroaa osallistujan ja järjestäjän näkökulmasta?
Nestori Mäntysaari
Alunperin hain Explorer Beltille (EB), koska halusin haastaa itseäni ja saada uusia kokemuksia. Vaellusparini Mikon tunsin etukäteen, sillä olimme olleet Roverway:llä samassa vartiossa. Olimme kuitenkin hakeneet reissulle erikseen toistemme tietämättä.
EB-vaelluksen hauskuus oli siinä, ettei yhtään tiennyt, mihin päätyy ja mistä herää seuraavana aamuna. Kymmenenpäiväisen vaelluksen ensimmäisen yön jälkeen heräsimme leikkipuistosta Sveitsin maaseudulla ja ajattelimme, etteivät yöpaikat tästä paljoa erikoisemmiksi muutu.
Toisin kuitenkin kävi. Eränä päivänä kerroimme yhdelle pariskunnalle, että etsimme mahdollisimman erikoista yöpaikkaa. He kertoivat kaveristaan, joka on ollut rakentamassa näköalapaikkaa, joka on myös koko laakson korkein rakennelma. 40 metriä korkea näköalatorni tarjosi upean näköalan ympäröivään laaksoon ja naapurikyliin. Tornissa tutustuimme myös puolalaisiin rakennusmiehiin ja espanjalaiseen lapsiperheeseen.
Vaelluksella hienointa oli kun yhdessä yöpaikassa tarjottiin vasikanleikettä ja ranskalaisia. Olimme tutustuneet erääseen pariskuntaan edellisenä päivänä syntymäpäiväjuhlilla. Selvisi, että heillä on iso talo ja pari sänkyä vapaana. He kutsuivat meidät kylään seuraavaksi illaksi. Kävimme sitten kävelemässä päivällä noin 30km lenkin ennen kyläilyä. Päivällä oli ollut 30 astetta lämmintä ja olimme todella hikisiä. Pariskunta kuitenkin otti meidät iloisesti vastaan näytti meille oman huoneen ja suihkun. Pian tarjolla oli myös ruokaa ja olimme onnesta häkeltyneitä kun tarjolla oli vasikanleikettä ja ranskalaisia.
Päädyimme tosiaan myös kahdelle eri partioleirille. Ensimmäinen kävi niin, että satuimme kävelemään yhden pienemmän kaupungin läpi. Paikallisen partioleirin kyökki oli siellä jäätelöllä ja sitä kautta päädyimme heidän sudenpentu-leirille. Toisella kerralla olimme perheessä yötä ja selvisi, että he kaikki ovat partiolaisia. Perheen vanhin poika oli vasta lähtenyt Lyss:iin partioleirille. Leiri oli sopivasti vajaan kilometrin päästä vaelluksemme maalista niinpä päädyimme sinne viimeiseksi yöksi.
Vaelluksen jälkeisellä kiertoajelulla oli myös äärimmäisen hauskaa. Jotenkin kummasti meistä tuli tiivis porukka, kun elää saman katon alla kaksi viikkoa. Matkasta jäi käteen paljon hyviä uusia kavereita ja kutsu laskettelemaan Alpeille. Eräällä perheellä, jonka luona majoituimme vaelluksella oli Alppimaja lähettyvillä. Kun he kuulivat, että olen hiihdonopettaja, sain kutsun tulla käymään. Kaiken kaikkiaan reissulla parasta oli hyvä yhteishenki ja että pääsee elämään sudarin tavoin ilman, että tarvitsee suunnitella tulevaa.
Matti “Masa” Sippola
Kahden vuoden pesti Explorer Beltin staabissa oli ainutlaatuinen kokemus ja avasi uuden näkökulman omaan EB-kokemukseen kahden vuoden takaa. Kun pohdin staabiin hakemista, päällimmäisenä mielessäni oli innostus Unkarin EB:stä sekä halu päästä mahdollistamaan yhtä ikimuistoinen kokemus myös muille.
Vastuualueenani oli matkan talous. Lisäksi staabiimme kuului viisi muuta Unkarin EB:llä vaeltamassa ollutta sekä matkanjohtaja Ira Iso-Kungas (Klapaset), joka oli toiminut Unkarin reissulla johtajistossa. Aiempien kokemusten kautta meillä kaikilla oli yhteinen pohja-ajatus, miltä EB matka voisi näyttää. Huomasin kuitenkin, että on tärkeää olla liikaa tarttumatta vanhaan ja olla valmis myös uudistamaan käytänteitä.
Heti projektin alussa huomasin, kuinka erilaiset vahvuudet täydentävät toisiaan. Joku on vauhdikas tekijä, toinen tarkka ja järjestelmällinen ja kolmas jalat maassa yhteishengen luoja. Kaksivuotisen projektin aikana ehdimme staabin kesken tutustua hyvin ja löytää yhteisen huumorin. Hauska yhdessä puuhastelu, pitkät syvälliset keskustelut ja sopivasti sisäänlämpiävä huumori olivat omiaan tekemään staabi-kokemuksesta ikimuistoisen.
EB:n yllätyksellisyys helpotti myös järjestelyjä. Koska osallistujat eivät tienneet mitä odottaa, pystyimme tekemään muutoksia ohjelmaan ilman, että se näkyi heille. Vaelluksen jälkeen kerätyn välipalautteen pohjalta päätimme esimerkiksi viettää alkuperäistä suunnitelmaa enemmän aikaa Kanderstegin partiokeskuksessa. Muutamaan kertaan kävi myös niin, että olimme erehtyneet ajoaikojen arvioinnissa ja järkevintä oli perua tai siirtää jokin ohjelma.
Eräs mieleenpainuva kokemus matkalta oli majapaikkamme kiertoajelulla Glaruksessa. Saavuttuamme illalla kämpälle totesimme, että sen käytävät olivat todella ahtaita. Roudaamista helpottamiseksi päädyimme avaamaan toisen kerroksen ikkunan. 30 hengen makuupussien ja makuualustojen sihtailusta siitä sisään tuli yllättävän hauska aktiviteetti.
Seuraavan päivän vietimme yhdessä lähialueen partiolaisten kanssa. Maisemat päivävaellukselta vuoristosta olivat kerta kaikkiian upeat. Laskeutuminen erästä vuorenrinnettä onnistui vuoristopotkulaudoilla vauhdikasta laskua varten tehtyä väylää pitkin. Illalla kokoonnuimme yhteiselle Fondue-illalliselle ja sveitsiläisten partiolaisten vanhemmat yllättivät meidät alppitorviesityksellä.
