Kun aloin reilut seitsemän vuotta sitten seurustella erään uusmaalaisen partiojohtajan kanssa, vannotin häntä “et sitten anna mun hakea piirihallitukseen”. Olin ollut kaksi vuotta Espoon Partiotuen hallituksessa ja ehkä hieman turhautunut pitkiin kokouksiin, joilla ei tuntunut olevan mitään vaikutusta mihinkään. Lisäksi Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piirihallituksen seuraaminen vierestä oli saanut hallituksessa olemisen näyttämään hyvin paljon aikaa vievältä.
Mutta kuinkas sitten kävikään…
Aloitin Uudenmaan piiripestiurani silloisen Kasvuryhmän “ulkopuolisena neuvonantajana”. Ilman vastuuta tai osallistumisvelvollisuuksia, minut vain kutsuttiin mukaan osallistumaan kokouksiin ja kertomaan omista kokemuksistani uutena aikuisena mukaan tulemisesta ja muiden uusien rekrytoimisesta.
Myöhemmin sain kutsun piirin Slackiin ja luottamushenkilöiden Facebook-ryhmään. Ihmettelin kutsuja, koska “enhän minä mikään oikea piiriluottis ole”. Erityisesti Slackissä oli hauskaa seurata keskustelua.
Edellä mainitun uusmaalaisen partiojohtajan ansiosta päädyin myös viikonloppuvierailulle piirileiri Säihkeelle, jossa pääsin näkemään hyvän fiiliksen uusmaalaista partiomenoa aurinkoisessa säässä.
Miltä pesti vaikuttaa ulospäin
Keskustelun seuraaminen Slackissä antoi kuvan, että piirin tekijöiden kesken on hyvä meininki ja muita kannustetaan. Jotenkin Uudenmaan piirihallituspestit eivät myöskään vaikuttaneet työmäärällisesti yhtä isoilta kuin PäPan.
Oikea ajoitus, mitä minä siitä saan ja vaihtoehtoiskustannus
Joku innostuu (vapaaehtois)työn sisällöstä, toiselle tärkeää on oppia ja kehittyä. Minä kaipasin elämääni merkityksellistä tekemistä, mahdollisuuksia onnistua ja yhteisöä, johon kuulua.
En kuitenkaan ollut pitkään aikaan tehnyt mitään kovin vastuullista ja aikaavievää partiossa, ja työt vaativat keskittymistä ja panostamista, joten tuntui kynnys luopua töiden jälkeisestä vapaa-ajasta kovin suurelta. Lisäksi miehelläni on paljon työreissuja, joten yhteinen aika ei ole itsestäänselvyys. Mietin pitkään, olenko valmis käyttämään vapaa-aikaani vastuulliseen partiopestiin ja hyväksymään sen, että yhteisiä vapaita iltoja ja viikonloppuja on vähemmän.
Miksi just minä
Minua pyydettiin mukaan nimenomaan tiettyihin pesteihin, koska ne “vois olla sun juttuja”. Ei siis geneeristä “tuutko mukaan” -kysymystä, ei “tulisitko sä tai tietäisitkö jonkun, joka vois tulla”. Vaan nimenomaan, tässä ois pesti, joka mun mielestä sopisi sulle. Kun pohdin asiaa tarkemmin, sain vielä tarkemman listauksen ominaisuuksista, osaamisesta ja kokemuksesta, miksi just minä olisin hyvä tähän pestiin.
No kannattiko?
Kannatti. Hallituspestin myötä olen saanut tehdä merkityksellisiä asioita, kuulua hyvään tiimiin ja päässyt paremmin sisään uusmaalaiseen partiotoimintaan. Juuri vapaaehtoistuen ministerin pesti on loppujen lopuksi ollut tietyllä tapaa myös haastava, koska pestiä ei ole aiemmin ollut vaan sen sisältö on pitänyt luoda itse. Haastavaksi tämän on tehnyt se, että olen pitänyt itseäni enemmän olemassa olevien prosessien kehittäjänä kuin uuden ideoijana – pesti on siis antanut mahdollisuuden löytää itsestäni uusia puolia ja kehittää itseäni.
Koska tekeminen on tuntunut mielekkäältä (maailmanrauha! hyvät tyypit! visiointi!), ei siihen käytetty aikakaan ole tuntunut liialliselta. Kaiken lisäksi hallituksen kokoukset ovat kehittyneet viimeisen kahden vuodena aikana kevyempään suuntaan kun asioiden varsinainen työstäminen on eriytetty iltakouluihin ja hallituksen kokouksissa keskitytään päättämään ja linjaamaan, hyvää keskustelua niissäkään unohtamatta.
Olisiko sinulla hallituspestin mentävä tila elämässäsi? Mikä ensi vuonna avoinna olevista hallituspesteistä (tai muista pesteistä!) olisi hyvä just sulle?
Kirjoittaja on toiminut Uudenmaan Partiopiirin piirihallituksen vapaaehtoistuesta vastaavana ministerinä kaudella 2018-2019. Seuraavan kauden hallitukseen voi hakea marraskuun hallitusvaaleissa.