Elämykset

Kisatakko vaiko järjestää?

Pärskeen toimitus pohdiskeli, minkälaista on järjestää partiotaitokilpailuja ja minkälaista on osallistua niihin. Käännyimme tämän syksyn piirikisojen, Poronkuseman, järjestäjien puoleen. Ota tärpit talteen, lippukuntasi vuoro järjestää piirin kisoja saattaa olla pian kohdalla!

Kysymykset:

  1.  Mikä tekee hyvät partiotaitokisat ja mitä järjestäjien kannattaa välttää?
  2.  Mitä hyötyä aikaisemmasta kisakokemuksesta oli sinulle?
  3. Millainen ero kisan tunnelmassa on, jos vertaa järjestäjää ja kisaajaa?
  4. Mitä uutta opit pestissä?

 

Oskari Tolvanen, Hyvinkään Nummenpojat: Tehtäväjohtaja, kätevyys- ja ruokatehtävät

Kisakokemus: Ensimmäiset kisat tarpojana 2010-luvun alkupuolella. Kokemusta piirin kisoista ja SM-kisoista kisaajana sekä muutamista kisoista tuomarineuvostossa.

  1. Hyvät kisat on sellaiset, että osallistujat ovat tyytyväisiä. Tietysti eri osallistujilla on erilaiset toiveet; joku tykkää pitkistä suunnistustehtävistä ja lyhyistä yöunista, joku toinen taas lyhyemmästä reitistä ja monipuolisista tehtävistä. Toisaalta kilpailun järjestäminen ei voi olla kohtuuttoman työlästä järjestäville lippukunnille.
  2. Kisakokemus antoi ymmärrystä, millaiset tehtävät toimivat ja millaiset eivät. Ja samalla tietysti tietää, mitä kaikkea kisojen järjestely vaatii. Kisaryhmän järjestelytoimikuntakurssilta voi myös saada hyviä oppeja.
  3. Järjestäjälle kisan teko voi olla pitkä projekti, jota tehdään useampi kuukausi, kun taas kisaajalla ei ennen kisaa valmistautumiseen mene välttämättä paljoakaan aikaa. Viikonlopun aikana järjestäjänä tietysti toivoo, että kaikki menee hyvin.
  4. Kaikkein tärkein opetus oli tapahtuman mainostuksen tärkeys. Jotta saadaan osallistujia, pitää mainostaa. Ja osallistujien takiahan ne kisat järjestetään. Myös tehtävien testaamisen tärkeys tuli esiin parin tehtävän osalta.

 

Sari Sirniö, Martin Partio: Rastipäällikkö, suunnistusrasti

Kisakokemus: Ensimmäiset kisat 80-luvulla, kun oli oikeaa kisakulttuuria. Takana kisavartion kanssa monet piirinmestaruus- ja muutamat SM-kisat.

  1. Hyvät kisat ovat sopivan haastavia maastoltaan ja tehtävät hauskoja, kuten puukengän tekoa ja rosvopaistin valmistamista yörastilla. Järjestäjien kannattaa välttää liian kauan kestäviä tehtäviä päivällä (yöllä ei niin haittaa) ja liian vaikeita suunnistustehtäviä.
  2. En tiedä oliko aikaisemmasta kokemuksesta muuta hyötyä kuin se, että aikataulut saattavat todellakin ja useasti pettää.
  3. Kisatunnelma on varmasti kisaajilla jännittävämpi ja latautuneempi kuin järjestäjillä kisan aikana. Järjestäjillä on kuitenkin stressaavampaa saada kisat kunnolla läpi varsinkin kun aikataulut pettävät ja on tehtävä uusia suunnitelmia.
  4. Opin uutta siinä, miten paljon työtä kisojen järjestäminen vaatii. Olen kuitenkin iloinen siitä, että kaikki järjestävät tahot hoitivat osuutensa ja vedettiin yhtä köyttä!

 

Sari Kekki, Hyvinkään Metsätytöt: Rastipäällikkö, yörasti

Kisakokemus: Ensimmäiset kisat 90-luvun puolivälissä oranssissa sarjassa. Aktiivisin kisa-aika 2000-luvun alussa sinisessä sarjassa, nykyään kavereiden kanssa epäsäännöllisesti lähinnä piirin kisoissa.

  1. Hyvät PT-kisat saadaan aikaiseksi sillä, että tehtävät ovat monipuolisia, jotain muuta kuin paperitehtäviä. Tärkeää on, että rasteille ei tarvitse jonottaa pitkiä aikoja. Hyvä kartta alueesta on tärkeä (joskus takavuosina suunnistettiin kerran mustavalkokartalla, se oli tosi nuivaa). Olisi hyvä, että tehtävien nimistä voi päätellä mistä aiheesta on kyse ja näin valmistautua kisaan. Toisaalta järjestäjänä kannattaisi välttää sitä, että valitaan ne aina perinteisimmät tehtävät aihealueesta, esim. ensiapu olisi aina murtunut sääri tai autokolari, jossa ainut uhri on autossa tajuttomana. Järjestäjien kannattaa tietysti myös pyrkiä välttämään viime hetken paniikkia ja tehdä asiat ajoissa kasaan.
  2. Aiemmasta kisakokemuksesta oli hyötyä siinä, että tiesin hyvin, miten yörasti toimii käytännössä: siellä tehdään tehtäviä ja rastipaikalle tarvitaan kisaajille ja rastimiehille vesihuolto, rastimiehille ruokaa ja käymälä tms. Myös hahmotus siitä, minkälaisia tehtäviä yörastilla on yleensä tehty, auttoi hommassa.
  3. Kisaajana ainakin itsellä fiilis on ehdottomasti rennompi. Sitä ikään kuin osallistuu retkelle, missä joku muu on miettinyt sinulle valmiiksi käveltävän reitin ja lisää matkaan mielenkiintoa tehtävillä. Myös aikataulut on valmiiksi mietitty ja vesihuoltokin. Sitä sitten vaan kävelee ja tekee tehtäviä. Järjestäjänä taas joutuu miettimään nuo kaikki, reitit, aikataulut, vesihuollot jne. Järjestäminenkin on kivaa, mutta täysin erilaista kuin kisaajana oleminen.
  4. Opin muun muassa sen, että jos aikoo katkaista lasipullon villalangan ja kylmän veden avulla pitää veden oikeasti olla todella kylmää ja että sitä voi kätevästi viilentää jääpaloilla tai kylmäkalleilla.

 

Juha Virtanen, Kirkkonummen Metsänkävijät: Piirin valvoja, piirin kisaryhmän jäsen

Kisakokemus: Ensimmäiset kisat lippukunnan omat kisat esim. leireillä jo 1980-luvulla ja harmaassa sarjassa n. 15 vuotta sitten. Kisakokemusta kisaajana suhteellisen vähän (5-6 kisaa), mutta järjestely- ja seuraamispuolelta on kokemusta erilaisissa tehtävistä rastipäälliköstä kisanjohtajaan ja ohjausryhmän jäseneen. Tällä hetkellä kisaamista rajoittaa kisavartion puute.

  1. Hyvät tehtävät ja järjestäjien hyvä fiilis ja ote järjestää kisat saavat kisaajat tuntemaan itsensä tervetulleiksi kisoihin. Järjestäjien kannattaa välttää jonottamista rasteilla sekä aikataulun venymistä – varsinkaan kisan loppupäässä. Aikataulun venymiseen järjestäjä ei tosin täysin voi vaikuttaa, sillä kisavartiot saattavat eksyä tai vaikka alkaa sienestää kesken kisan. Poronkusemassa aikataulu piti oikein hyvin.
  2.  Aiempi kokemus auttaa näkemään esim. ovatko tehtävät toimivia ja sparraamaan parantamaan niitä, jotta ne ovat mielekkäitä ja arvosteltavissa. Kokemus auttaa tehtävien osalla myös kiinnittämään huomiota muihin seikkoihin järjestelyissä, jotta kisat saadaan vietyä läpi. Tehtävät ovat kuitenkin se keskeisin asia, johon valvoja keskittyy.
  1. Kisoja järjestetään kahdelle kohderyhmälle. Toinen on luonnollisesti kisaajat. Toinen ryhmä on rastipäälliköt ja rastihenkilöt. He ovat myös retkellä tehtävänään pitää rastia kisaajille. Järjestänä näkee molemmat puolet ja kohderyhmät. Kisaajana näkee kisat siinä kohdassa, missä itse kulloinkin on. Kisaajana näkee kyllä sen, jos rastihenkilöt ovat hyvällä fiiliksellä rastia pitämässä.
  1. Kisaprojekteissa mukana on aina uusia ihmisiä, ja pelkästään ihmisten välistä toiminnasta ja asioiden ymmärryksestä tulee opittua. Kisojen valvojan ohjausta voisi tarjota järjestäjille enemmän, vertaistukea järjestelyjen alkumetreillä kisaprojektin realistisen aikataulun laatimisessa ja seurannassa.