Sipoon Hukkien kololla solisi darinkielinen puhe

8.3.2017,

Sipoolaisen Kotimäen perheryhmäkodin nuoret pääsivät tutustumaan Sipoon Hukkien samoajavartion kokoukseen eräänä helmikuisena iltana. Vanhan puutalon pihalla vihmoi räntää, mutta kolon askartelutilassa oli lämmin ja tiivis tunnelma, kun kuusi maahanmuuttajanuorta ja kuusi partioaktiivia sekä kaksi aikuista mahdollistajaa pakkautuivat saman pöydän ääreen.

Sama huoli nousee kotoutumisprosessinsa alussa olevien maahanmuuttajanuorten puheissa usein esille: kantasuomalaisia kavereita tai tuttavaperheitä on usein hankalaa saada, kun luontevia kontakteja koulun tai harrastusten kautta on vähänlaisesti. Ja nuorilla on tietysti useimmiten omat, tiiviit kaveriporukkansa, joissa vietetään aikaa. Partioon kuuluu ystävyyden rakentaminen yli rajojen, joten sipoolaiset samoajat tarttuivat haasteeseen ja avasivat kolonsa oven kyläilijöille.

Aluksi tehtiin kierros, jolla ihmeteltiin kololta löytyviä leirimuistoja: viirejä, hylttejä, huiveja sekä aavemaista ullakkoa, jossa sai varoa askeleitaan. Ihmisiin puolestaan tutustuttiin nimiä ja kiinnostuksenkohteita kartoittavan leikin avulla. Vaikempiin ja vieraimpiin nimiin kompastelun jälkeen valmistettiin – tai ainakin yritettiin valmistaa – avainmenperiä. Homma aloitettiin useampaan kertaan alusta ja nopeammin jutun jujun hoksanneet auttoivat toisia, puolin ja toisin.

Lopuksi keitettiin teet ja huoneen täytti suomen- ja darinkielinen puheensorina. Josko keskittyminen herpaantui jo jonkin verran, samoin taisi käydä myös pahimmalle jännitykselle. Ja kotimatkalla autossa huokaistiin, että kyllä sinne metsään pitäisi päästä.

Teksti: Karoliina Veikkonen

Kuvat: Hilkka Koskikallio

Lippukuntakuulumisia, Samoajat, Uutiset , , ,

Aiheeseen liittyvää

Kommentoi