80-90 luvulla halventuneet kopiointikustannukset mahdollistivat harrastelijoille  ammattimaisen painojäljen ja synnyttivät Suomeen pienlehtibuumin. Useimmat lippukunnat tekivät itsensä näköistä lehdykkää tiedottaakseen tapahtumista, mutta myös rakentaakseen aktiivisesti omaa identiteettiään. Imimme intohimoisesti vaikutteita ja ideoita lehdentekoon joka suunnalta: Naapurilippukuntien lehdet luettiin tarkkaan, mutta selailimme myös silmät kiiluen kirjastossa vaihtoehtoliikkeiden ja taidepiirien, kuten punkbändien hurjannäköisiä julkaisuja. Verkostoiduimme yli lippukunta- ja piirirajojen ja järjestimme lehdentekijöille vertaisarviointia sekä koulutustoimintaa. Tästä verkostosta – ja tällä peruskoulutuksella – nousivat esiin myös Pärskeen tekijät ja päätoimittajat. Tilaisuus kirjoittaa Pärskeeseen oli monelle ensimmäinen askel kohti kriittisempää ja kunnianhimoisempaa viestintää.

Kasaaminen oli tiimityötä, joka kesti usein koko viikonlopun. Sivut valmistuivat yksi kerrallaan – fyysisesti.

Lehden tekeminen ilman tietokonetta voisi olla kokemus nykynuorille! Kuvat kehitettiin itse, tekstit lähetettiin postissa kirjeellä tai faxilla ja kirjoitettiin puhtaaksi kirjoituskoneella. Kirjapainon kanssa keskusteltiin arkkiasemoinnista ja kuvien rasteroinneista. Jälkeenpäin on ilmeistä, että vaivannäöstä ja niukkuudesta syntyi kunkin lehden oma käsiala ja tyyli. Kun otsikkofontti käydään ostamassa siirtokirjaimina Helsingistä, ei tyyliä vaihdeta hetken mielijohteesta. Kasaaminen oli tiimityötä, joka kesti usein koko viikonlopun. Sivut valmistuivat yksi kerrallaan – fyysisesti.

Partio on aatteellinen järjestö, eikä aatetta ole ilman keskustelua ja pohdintaa identiteetistä ja kulttuurista. Kun Uudenmaan Partiopiiri perustettiin vuonna 1975, olisi voinut kysyä, miksi vaivautua, kun kaikki tiet vievät kuitenkin Helsinkiin. Fyysinen ja henkinen matka Hangosta Keravalle ja Porvooseen oli ja on pitkä. Karttaa katsoessa on pakko kysyä, mikä meitä voisi yhdistää? Mihin Uudenmaan Partiopiiriä itse asiassa tarvitaan? Mikä on sen missio? Keskeisinä rakennusaineina tässä identiteetin rakentamisessa oli piirileirien, kisojen ja koulutustapahtumien ohella piirin tiedottaminen ja Pärske.

Maantieteellisestä hajanaisuudesta huolimatta Uudenmaan Partiopiiriin syntyi vahva yhteishenki ja omalaatuinen partiokulttuuri. Niin vahva, että jäsenmäärältään isoissa partiopiireissä meitä on aina pidetty vertaisena, meitä on kuunneltu ja otettu jopa esikuvaksi!

Keskeinen piirre uusimaalaisuudessa on ollut rohkeus uudistaa vanhoja ajatusmalleja. Kokeilimme tiedotuksessakin aina sumeilematta uusia ideoita ja medioita. Pärske oli ensimmäinen partiolehti Suomessa, jota alettiin tehdä maceillä ja kun internet keksittiin olivat uusmaalaiset ensimmäisenä mukana kehittämässä suomalaista partionettiä. Uusi Aika – Uusi Maa -piirileirille järjestin Suomen ensimmäinen partioradion.

Keskeisinä rakennusaineina piirin identiteetin rakentamisessa oli piirileirien, kisojen ja koulutustapahtumien ohella tiedottaminen ja Pärske.

Intohimoinen toiminta jättää jälkensä. Pärske on ollut monelle ponnahduslauta kansalaisyhteiskunnan vaikuttajaksi, toimittajaksi, media-alan yrittäjäksi tai vain kriittiseksi ja osallistuvaksi kansalaiseksi. Eräskin Uusi Aika -radion vaeltajaikäinen toimittaja paljasti vuosi sitten, kuinka intensiivinen 24/7 mediakokemus muutti hänen elämänsä suunnan ja hän päättikin opiskella toimittajaksi – jona hän menestyksekkäästi elättää itsensä edelleen.

Suurin osa Pärskeen nykylukijoista on tänään diginatiiveja. Partioidentiteettiä rakennetaan nyt Facebookissa, WhatsApp-ryhmissä ja YouTube-videoilla. Paperisesta lehdestä luopuminen ei ole uusmaalaiselle partioinnille iso hyppäys, vaan luonnollinen vaihe jatkuvassa mediamurroksessa. Toivottavasti Pärske – muodossa tai toisessa – voisi olla jatkossakin Uudenmaan Partiopiirin sininen lanka, sekä turvallinen ja luonteva viitekehys kriittisille nuorille sen pohtimiseen, mikä on partion suunta ja tarkoitus.

Jouni “Kenkä” Linkola

Piirin tiedotusministeri, tiedottaja ja Pärskeen päätoimittaja ajalta ennen internettiä.