“Tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen.” Näin kuuluu eräs partioihanteista samoajaikäkaudesta alkaen. Vastuunottaminen on partiossa keskeinen toimintatapa, jota noudatetaan nousujohteisesti. Sudenpennulle vastuu voi tarkoittaa trangian tiskaamista kotona kisojen jälkeen, tarpojalle laavun tuomista retkelle mukaan ja vaeltajalle toimimista hallituksessa.
Mutta miksi se vastuu on niin tärkeää, että se pitää ujuttaa partiolaisen ihanteisiin ja sitä kautta jopa partiolupaukseen? Koska ilman vastuuta ei olisi partiota. Partio perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta toisaalta myös vastuuseen. Jos vastuuta ei otettaisi, jäisi kisojen jälkeen trangia tiskaamatta, laavun unohtaminen voisi aiheuttaa yön ilman suojaa ja hallinnon joskus jopa lakisääteiset työt hoitamatta. Kun on vastuullinen henkilö, tulee asiat yleensä hoidettua.
Vastuun käsite konkretisoitui itselleni ihan vastikään varsin hyvin, kun aloitimme lippukuntani kämpän varsin mittavan remontin. Vaikka miten yritin, niin en löytänyt kuin kourallisen henkilöitä auttamaan talkoissa. Miksi vastuuntunto ei aina ulotu kaikkialle partion arkeen? Moni varmasti tunnistaa tuskani, sillä piirihallituksessa on edelleen avoinna koulutusministerin paikka, kun vastuunkantajaa ei ole löytynyt.
Jotta vastuunkantajia löydettäisiin, on syytä muistaa jo alussa mainitsemani nousujohteisuus. Olen joskus törmännyt tilanteisiin, joissa tarpojaa ei päästetä tekemään joitakin hommia leireillä, sillä ne kuuluvat leirin tekijöille ja tarpojan kuuluu olla ohjelmassa osallistujana. Tällainen lannistaa nuorta partiolaista, ja myöhempi vastuu saattaa pelottaa – tai sen ottaminen ei vaan enää kiinnosta.
Vaikka kesä onkin loma-aikaa myös partiosta, on se myös hyvää aikaa kaluston huolto- ja inventaariotalkoille tai kämpän siivoamiselle. Pitäisikö lippukunnan nettisivut päivittää syksyä ajatellen? Vai puuttuuko kesäleirin haikilta vielä vetäjä? Tunne siis vastuusi ja tartu toimeen, kesä on loistavaa aikaa pienelle hyvälle työlle partion hyväksi.
Partiovasemmalla,
Pärskeen päätoimittaja Pauli Palo
