Millaista on aloittaa partio aikuisena?

27.8.2018,

Miltä tuntuu aloittaa partio aikuisiällä? Mai Salmenkangas kertoo ensimmäisestä partiovuodestaan Porvoon polunlöytäjien sudenpentulauma Viirupöllöjen kanssa.

Yllättävän tarpeellinen vanhempi

”Ilman vanhempien tukea kaikki halukkaat pikkupartiolaiset eivät pääse uuden harrastuksen pariin. Osallistuminen ei edellytä vanhemmalta erityistaitoja, partiotaustaa tai jokaviikkoista sitoutumista.
Viimeisen vuoden aikana olen ymmärtänyt, että satunnainenkin läsnäolo on arvokasta.

Vuosi sitten partio oli minulle tuttu organisaatio vain lehtien sivuilta ja kuulopuheiden kautta. Kun oma poikani innostui kokeilemaan uutta harrastusta, ilmoittauduin minäkin hieman epäröiden partiovanhemmaksi. Mietin, mahtaisiko tällainen aloittelija osata olla avuksi lainkaan.”

Läsnäoloa ja laastarointia

”En löytänyt partiovanhemman rooliani aivan heti. Alussa keskityin opettelemaan sudenpentujen nimiä ja seuraamaan konkariohjaajien vetämiä, hauskoja leikkejä sivusta. Olin kuitenkin niin paljon läsnä kuin arjen muut kiireet sallivat.

Alusta asti näin, että minua kyllä tarvittiin. Aina kun viikkotapaamisissa tartuttiin tekemiseen, oli minullakin monta lankaa pujotettavana neulansilmään, sahattavaa lautaa pidettävänä paikallaan ja hihaa nostettavana sottaavan värin tieltä. Kun oikein pahasti sattui, laitoin pieneen sormeen laastarin. Ne olivat ihan tavallisia aikuisen tehtäviä siis.

Kaiken touhun ja temmellyksen keskellä tapahtui huomaamatta jotain
muutakin: lasten ja aikuisten välille rakentui luottamus. Minusta tuli muiden rinnalla turvallinen aikuinen, jonka puoleen voi kääntyä, jolta voi kysyä ja jolle voi kertoa omista ajatuksistaan.

Kun keväällä talon tavat olivat tulleet tutuiksi ja oma varmuuteni sopivasti kasvanut, otin jo vastuuta kahden tapaamiskerran suunnittelusta ja osittaisesta toteutuksestakin. Niiden teemoiksi sain valita sydäntäni lähellä olevat monikulttuurisuuden ja kierrätyksen.”

Leirillä tunnelmaa aistimassa

”Partion kesäleiri on klassikko, joka veti tänäkin kesänä lasten lisäksi ilahduttavan paljon vanhempia partiolaisia ja aikuisia Virvikiin. Keittiö, tehtävärastit ja muut vastuutehtävät miehitettiinkin melko vaivattomasti.

Silti minulla oli taas kerran oma, tarpeellinen roolini porukassa.
Koska en ollut vastuussa leirin arjesta, minun oli mahdollisuus tarkkailla, kysyä ja kuunnella. Autoin vapaa-ajalla sivuun jäänyttä pääsemään mukaan leikkiin. Neuvoin pieniä kyselijöitä, joilta annetut ohjeet olivat unohtuneet. Hain yömyöhissä juomapullon ruokailukatoksesta, kun ilman sitä ei uni meinannut tulla.

Poikani partioharrastukseen osallistuminen on tuntunut mielekkäältä, koska se on avannut ikkunaa muidenkin pikkukoululaisten maailmaan.
Siinä sivussa olen väistämättä oppinut muutakin hauskaa ja hyödyllistä kuten partiolaisten perinteisen pääkallopadan reseptin ja merimiessolmun. Suosittelen lämpimästi kaikille vanhemmille samaa!”

 

Teksti ja kuva: Mai Salmenkangas

Aikuiset, Lippukuntakuulumisia

Aiheeseen liittyvää

Kommentoi